HTML (Hypertext Markup Language, suomeksi hypertekstin merkintäkieli) on avoimesti standardoitu merkintäkieli, jolla kuvataan hyperlinkkejä sisältävää tekstiä eli hypertekstiä. HTML:llä merkitään myös tekstin rakenne – esimerkiksi mikä osa on otsikkoa ja mikä leipätekstiä – ja se tunnetaan erityisesti kielenä, jolla verkkosivut kirjoitetaan. Tässä artikkelissa kerromme, miten HTML toimii, mitkä ovat sen tärkeimmät elementit ja miten kieli on kehittynyt Tim Berners-Leen ensimmäisestä luonnoksesta HTML5:een.
Elementit ja tunnisteet
HTML-koodi on rakenteista tekstiä, joka muodostuu sisäkkäisistä ja peräkkäisistä elementeistä. Elementtejä edustavat kulmasulkein merkityt tunnisteet eli tägit, jotka nimeävät elementin tyypin. Selaimet eivät näytä tunnisteita sellaisinaan, vaan käsittelevät niitä ohjeina sivun sisällön jäsentämiseen. Tavallisesti elementissä on aloitustunniste, vinoviivalla merkitty lopetustunniste ja niiden välinen sisältö:
<tunniste attribuutti="arvo">elementin sisältö</tunniste>
Aloitustunnisteessa voi olla attribuutteja, jotka määrittävät elementin ominaisuuksia tarkemmin. Osassa elementeistä ei ole lainkaan sisältöä – esimerkiksi rivinvaihdon tuottava <br /> ei tarvitse lopetustunnistetta.
Rakenteellinen ja esityksellinen merkkaus
Rakenteellinen merkkaus kertoo elementin tarkoituksen. Esimerkiksi <h2> tarkoittaa toisen tason otsikkoa. Esityksellinen merkkaus taas määrittää vain ulkoasun: <b> tarkoittaa lihavointia, mutta ei kerro, miten esimerkiksi puhesyntetisaattorin pitäisi käsitellä tekstiä. Rakenteellinen <strong> puolestaan tarkoittaa, että sisältö esitetään voimakkaasti – lihavoituna tai painokkaasti luettuna. Suurin osa esityksellisistä merkkauksista katsottiin vanhentuneiksi jo HTML 4.0:ssa, ja ulkoasu kuvataan nykyään erillisillä CSS-tyyliohjeilla.
Tärkeimmät elementit
- Otsikot:
<h1>–<h6>, joista h1 on ylin taso. - Kappaleet ja rivinvaihdot:
<p>jakaa sivun kappaleisiin,<br />katkaisee rivin muuttamatta rakennetta. - Linkit: ankkurielementti
<a>, jonka href-attribuutti määrittää kohteen URL-osoitteen. - Listat: järjestetty lista
<ol>, järjestämätön lista<ul>ja listan alkiot<li>. - Kuvat:
<img>, jossa vaaditaan src-attribuutti (polku kuvaan) ja alt-attribuutti (vaihtoehtoinen teksti). - Canvas: HTML5:n myötä tullut elementti 2D-grafiikan dynaamiseen piirtämiseen, jota käytetään erityisesti 2D-peleissä.
Erikoismerkkejä voi lisätä merkki- ja nimiviittauksilla, jotka alkavat &-merkillä ja päättyvät puolipisteeseen. Huomaa myös, että koodin peräkkäiset välilyönnit ja rivinvaihdot näkyvät selaimessa yhtenä välilyöntinä.
HTML:n historia
HTML:n historia alkoi vuonna 1989, kun Tim Berners-Lee ja Robert Cailliau hahmottelivat korviketta CERNin kirjavalle dokumenttiformaatille. Rinnalle suunniteltiin yksinkertainen HTTP-protokolla. CERN käynnisti oman WWW-palvelimensa vuonna 1991, ja Berners-Lee julkaisi ensimmäisen kuvauksen HTML:stä saman vuoden lopulla. Siinä oli 22 elementtityyppiä, joista 13 oli yhä käytössä HTML 4:ssä. HTML-normia ylläpitää vuonna 1994 perustettu W3C (World Wide Web Consortium).
- HTML 2.0 (RFC 1866) julkaistiin IETF:n työryhmän laatimana.
- HTML 3.2 julkaistiin W3C:n toimesta tammikuussa 1997, ja siihen lisättiin pääosa Netscapen ulkoasukoodeista.
- HTML 4.0 julkaistiin loppuvuodesta 1997, ja sitä päivitettiin HTML 4.01:ksi joulukuussa 1999. HTML 4.01:n XML-versiona syntyi XHTML.
- HTML5: kehitystyön aloitti WHATWG vuonna 2004, ensimmäinen vedos julkaistiin tammikuussa 2008, ja suositus hyväksyttiin lokakuussa 2014. Uusia ominaisuuksia olivat muun muassa canvas- ja video-elementit. Päivitysversioita ovat HTML 5.1 ja 5.2.
Selainsodat ja CSS
HTML:n alkuperäinen tarkoitus oli kuvata sivun rakennetta eikä ulkoasua, mutta sivujen tekijät halusivat pian vaikuttaa myös ulkonäköön. Selainvalmistajat vastasivat lisäämällä omia elementtejään, ja pitkään HTML:n kehitys olikin lähinnä Netscapen ja Microsoftin varassa. Siirtyminen ulkoasun kuvaamiseen erillisillä CSS-tyyliohjeilla yksinkertaisti HTML:ää ja helpotti sivujen luomista ja päivittämistä.
HTML ja saavutettavuus
Hyvin rakennettu HTML on saavutettavan verkkosivun perusta. Kun sisällön rakenne on merkitty oikein, sivua voi käyttää erilaisilla päätelaitteilla ja apuvälineillä, kuten ruudunlukuohjelmilla. Kuvien alt-tekstit, oikeat otsikkotasot ja rakenteelliset elementit auttavat kaikkia käyttäjiä.
HTML, CSS ja JavaScript
Englanninkielisen Wikipedian mukaan HTML on vakiintunut merkintäkieli verkkoselaimessa näytettäville dokumenteille. Se määrittää verkkosisällön sisällön ja rakenteen, ja sen tukena käytetään usein CSS-tyylitiedostoja ja JavaScriptin kaltaisia skriptikieliä. Selaimet vastaanottavat HTML-dokumentit verkkopalvelimelta tai paikallisesta tallennustilasta ja muuntavat ne multimediaa sisältäviksi verkkosivuiksi. JavaScript vaikuttaa sivun toimintaan ja sisältöön, kun taas CSS määrittää ulkoasun ja asettelun. W3C on suositellut CSS:n käyttöä esityksellisen HTML:n sijaan vuodesta 1997 lähtien.
Versiohistorian tarkemmat päivämäärät
- Lokakuu 1991: CERNin epävirallinen ”HTML Tags” -dokumentti mainittiin julkisesti ensimmäisen kerran.
- 24.11.1995: HTML 2.0 julkaistiin RFC 1866:na. Täydentävät RFC:t toivat tiedostojen lähetyksen lomakkeella, taulukot, asiakaspuolen kuvakartat ja kansainvälistämisen.
- 14.1.1997: HTML 3.2 julkaistiin W3C:n suosituksena. Se oli ensimmäinen pelkästään W3C:n kehittämä versio, ja Netscapen blink- ja Microsoftin marquee-elementit jätettiin pois yritysten yhteisellä sopimuksella.
- 18.12.1997: HTML 4.0 julkaistiin kolmena muunnelmana: Strict, Transitional ja Frameset.
- 24.12.1999: HTML 4.01 julkaistiin W3C:n suosituksena, ja toukokuussa 2000 siitä tehtiin ISO/IEC 15445:2000 -standardi.
- 28.10.2014: HTML5 julkaistiin W3C:n suosituksena; HTML 5.1 seurasi 1.11.2016 ja HTML 5.2 14.12.2017.
HTML 4.01:n jälkeen uusia HTML-versioita ei julkaistu moneen vuoteen, koska W3C:n HTML-työryhmä keskittyi XML-pohjaiseen XHTML:ään.