Saavutettavuus on Traficomin määritelmän mukaan esteettömyyttä digitaalisessa ympäristössä: ihmisten erilaisuuden ja moninaisuuden huomioimista verkkosivujen ja mobiilisovellusten suunnittelussa ja toteutuksessa. Tavoitteena on, että jokaisella on yhdenvertaiset mahdollisuudet käyttää digitaalisia tuotteita ja palveluita. Tässä artikkelissa käymme läpi, mitä saavutettavuus tarkoittaa, mitä EU:n direktiivit ja Suomen lainsäädäntö edellyttävät ja miten saavutettavuus toteutetaan käytännössä.
Mitä saavutettavuus tarkoittaa?
Saavutettavuus ei tarkoita pelkästään verkkosivujen tai mobiilisovellusten helppokäyttöisyyttä, vaan se koskee kaikenlaisia digitaalisia ohjelmistoja. Se liittyy osallistumiseen moniin asioihin, kuten työhön sekä palvelujen, tuotteiden ja tiedon käyttöön. Verkkokehityksessä saavutettavuudesta käytetään joskus lyhennettä A11y: a, 11 kirjainta ja y englannin sanasta accessibility. Kaikki käyttäjät hyötyvät saavutettavuudesta, mutta joillekin se on käytön edellytys, kun toisille se on mukavuustekijä.
EU:n saavutettavuusdirektiivi
Julkista sektoria koskee saavutettavuusdirektiivi (2016/2102), joka viittaa eurooppalaiseen standardiin EN 301 549 ja sitä kautta kansainväliseen WCAG-ohjeistukseen. Määräajat olivat:
- 23.9.2018 jälkeen julkaistut julkisen sektorin verkkosivustot: 23.9.2019 mennessä.
- Ennen 23.9.2018 julkaistut sivustot: 23.9.2020 mennessä.
- Julkisen sektorin mobiilisovellukset: 23.6.2021 mennessä.
Esteettömyysdirektiivi ja verkkokaupat
Esteettömyysdirektiivi koskee monia julkisten ja yksityisten toimijoiden tuotteita ja palveluita. Sitä alettiin soveltaa 28.6.2025 alkaen, ja Suomessa se toteutettiin uudella lailla eräiden tuotteiden esteettömyysvaatimuksista sekä muutoksilla lakiin digitaalisten palvelujen tarjoamisesta. Direktiivi koskee esimerkiksi:
- tietokoneita ja käyttöjärjestelmiä, älypuhelimia ja e-kirjojen lukulaitteita
- maksupäätteitä sekä pankki- ja lippuautomaatteja
- tietoliikenne- ja viestintäpalveluita sekä kuluttajapankkipalveluita
- liikennepalveluiden verkkosivuja, sovelluksia ja sähköisiä matkalippuja
- sähköisiä kirjoja ja verkkokauppaa
Suomessa saavutettavuutta valvovat Traficom ja Etelä-Suomen aluehallintoviraston saavutettavuusvalvonnan yksikkö, ja tavoitteena on ollut siirtää valvontatehtävät kokonaan Traficomille.
WCAG:n neljä periaatetta
Tärkeimpiä ohjeita ovat W3C:n WAI-aloitteen (Web Accessibility Initiative) ja WCAG:n (Web Content Accessibility Guidelines) suositukset. WCAG jakautuu neljään periaatteeseen:
- Havaittavuus: sisältö on voitava havaita yhdellä tai useammalla aistilla.
- Hallittavuus: käyttöliittymää on voitava ohjata hiirellä, näppäimistöllä, äänikomennoilla tai muulla tavalla.
- Ymmärrettävyys: sisällön on oltava käyttäjille ymmärrettävää.
- Toimintavarmuus: sisällössä käytetään standardeja, jotka toimivat eri selaimilla nyt ja tulevaisuudessa.
Saavutettavuus käytännössä
Verkkosivun on tärkeää noudattaa HTML-suosituksia: kun sivusto on tehty teknisesti hyvin ja sisällön rakenne on merkitty oikein, sitä voi käyttää erilaisilla päätelaitteilla ja apuvälineillä.
- Sokeat käyttäjät käyttävät ruudunlukuohjelmaa tai pistenäyttöä. Kuville on aina annettava tekstivastine (alt-attribuutti), jotta kuvan olennainen tieto välittyy.
- Heikkonäköiset käyttävät suurta tekstikokoa tai ruudunsuurennusta, joten tekstin on rivityttävä uudelleen ilman vaakavieritystä.
- Liikuntavammaiset voivat käyttää erilaisia ohjauslaitteita tai puheohjausta, ja sivujen on toimittava myös pelkällä näppäimistöllä.
- Kuulovammaisille tarjotaan videoihin tekstitys ja äänitallenteisiin tekstimuotoinen käsikirjoitus.
Myös videopeleissä on saavutettavuusasetuksia ohjaukseen, näyttöön ja ääniin, ja pelikonsoleihin on kehitetty adaptiivisia ohjaimia.
Kognitiivinen saavutettavuus ja selkokieli
Kognitiivisista vaikeuksista kärsivät, kuten ihmiset, joilla on oppimisvaikeuksia, sekä vierasta kieltä vasta opettelevat tarvitsevat selkokielisiä sivuja. Ymmärtämistä voi helpottaa myös asiaa selventävillä kuvilla, kaavioilla ja luetteloilla. Englanninkielisen Wikipedian mukaan saavutettavuus hyödyttää myös ihmisiä, joilla on tilannekohtainen rajoite – esimerkiksi vauvaa kantava ihminen voi olla hetkellisesti yhden käden varassa.
Mitä tarpeita saavutettavuus palvelee?
- Näkö: sokeus, heikkonäköisyys ja värisokeuden eri muodot. Linkkien alleviivaus värin lisäksi auttaa värisokeita huomaamaan ne.
- Motoriikka: esimerkiksi vapina tai hienomotoriikan heikentyminen Parkinsonin taudin, CP-vamman tai aivohalvauksen vuoksi. Suuret klikattavat alueet auttavat käyttäjiä, jotka eivät pysty ohjaamaan hiirtä tarkasti.
- Kuulo: kuurous ja kuulovammat – tekstitys, lukujako ja viittomakielinen versio tekevät videosta ymmärrettävän.
- Kohtaukset: vilkkuvat efektit voivat laukaista valoherkkyysepilepsiakohtauksia, joten ne kannattaa välttää tai tehdä valinnaisiksi.
- Kognitio: esimerkiksi lukivaikeus, laskemisen vaikeus tai muistiin ja tarkkaavaisuuteen vaikuttavat tilat.
Apuvälineet verkon käytössä
Vammaiset käyttäjät selaavat verkkoa erilaisten apuvälineiden avulla. Ruudunlukuohjelma lukee näytön sisällön syntetisoidulla puheella, pistenäyttö muuntaa tekstin pistekirjoitukseksi ja ruudunsuurennusohjelma suurentaa näytön sisältöä. Puheentunnistusohjelmalla tietokonetta voi ohjata puhekomennoilla tai sanella tekstiä, ja näppäimistön päälle asetettavat kalvot helpottavat kirjoittamista motoriikan vaikeuksista kärsiville.
WCAG:n kehitys
W3C:n Web Accessibility Initiative julkaisi WCAG 1.0 -ohjeistuksen vuonna 1999. WCAG 2.0 julkaistiin suosituksena 11.12.2008, ja siitä tuli laajalti hyväksytty ohjeistus saavutettavien sivustojen tekemiseen. WCAG 2.0 koostuu neljästä periaatteesta, 12 ohjeesta ja 65 testattavasta onnistumiskriteeristä. Vuonna 2012 se julkaistiin myös ISO/IEC 40500:2012 -standardina, ja vuonna 2018 julkaistiin sitä laajentava WCAG 2.1. Vuoden 2018 WebAIM-kyselyn mukaan lähes 93 prosenttia saavutettavuuden ammattilaisista ei ollut saanut aiheesta muodollista koulutusta.